APE opinnot loppusuoralla. Puheista kuultaa, että taisteluväsymystä on ilmassa. Kieltämättä syksyn ja talven ponnistelut työn ohessa ovat vaatineet voimia. Itselläni vielä kasvatustieteen opinnot siinä puoliksi rinnalla.
Kaikkinensa opinnoissa ja opetuksen suunnitteluissa on ollut hienoa nähdä miten motivoituneita opiskelijat ovat olleet. Syksyn opinnoissa ei suunnitteluihin juuri kulunut ylimääräistä aikaa, koska yhteisymmärrys aiheista ja sisällöistä tuli varsin nopeasti.
Teemaryhmä oli sitten taas uusi kokemus uuden porukan kanssa. Asiaa helpotti, kun saimme tehdä suunnittelua kasvotusten lähipäivällä. Aiheenamme oli työelämäläheisyys. Kun ryhmiin jaot oli mielenkiinnon ja kokemusten mukaan tehty, niin aihe oli kaikille sopiva ja sen käsittelyyn kukin sai tuoda paljon kokemuksia omasta työstään. Meidän ryhmässämme ei paljoa tarvinnut keskustella kenenkään aiheesta, enneminkin paljonko kukanenkin saa käyttää aikaa ja mitä halutaan painottaa. Tämä toimintamalli sopi itselleni varsin hyvin. Työtehtävissäni olen ollut varsin kiireinen ja oma vapaa-aika on ollut varsin rajallinen, niin pystyin tekemään opetusmateriaalia omaan tahtiin. Tämä sama ongelma tuntui olevan myös enemmän tai vähemmän muillakin ryhmäläisillä.
Opetuksessa yksi ryhmämme jäsen oli estynyt osallistumaan varsinaiseen esitykseen, joten hän teki videohaastattelun ja koska aihe koski läheisesti omaani, niin pienellä johdannolla sain sen sisällytettyä helposti esityskokonaisuuteen.
Sisällöissä oman haasteen toi osallistaminen, joka aika paljon jäi keskustelujen varaan, mikä aina riippuu kuuntelijan aktiivisuudesta. Keskustelu tai keskustelemattomuus vaatii hyvää valmistautumista opettajalta varsinkin e-opetuksessa, kun ei näe opetettavia eikä siten pysty reagoimaan ilmeisiin eikä eleisiin. Joko opetus oli niin tyhjentävää tai kuuntelijat odottivat oppituntien loppumista, että keskustelua ei kovin paljoa syntynyt.
Tämä huomioitiin myös opetuksen arvioinneissa. Muuten arvioinnit olivat hyvinkin positiivisia. Arviointien positiivisuus ei minkään ryhmän osalta johdu kehittyneestä ryhmähengestä vaan siitä, että syksyn aikana kaikille on tullut roppakaupalla lisää osaamista sekä kokemusta verkko-opetukseen. Usein esityksissä käytetään erilaista videomateriaalia sillä tuodaan esitykseen vaihtelevuutta. Onko kuitenkaan vaihtelevuus ja osallistaminen toisiinsa verrannollisia? Oleellista on kuitenkin säilyttää mielenkiinto opetukseen. Kuivat kalvot tai kuiva videoesitys ei lisää oppimishalukkuutta.
Teemat 11-15 olivat kaikkinensa erittäin mielenkiintoisia ja ajankohtaisia. Itse olin kahdesta pois työmatkan vuoksi, mutta katsoin kummastakin tehdyn nauhoitteen vaihtelevalla menestyksellä. Viimeaikoina on julkisuudessa puhuttanut teemoista varmaan eniten työelämäläheisyys tai usein käytetty termi työelämälähtöisyys ja miten se huomioidaan opetuksessa. Jo omalla opiskeluajalla insinööriopiskelussa hyödynnettiin opiskelussa paljon todellisia esimerkkejä työelämästä. Opettajilla oli hyvät suhteet teollisuuteen ja sieltä saatiin paljon aiheita. Nykyisin itse olen toiminut yhteistyössä paikallisen oppilaitoksen kanssa ja olemme tehneet pakollisten harjotteluiden lisäksi erilaisia yhteistyöprojekteja. Oppilaat ovat saaneet aiheita työelämästä ja he ovat tehneet selvityksiä ja käytännön töitä joko koulussa tai parhaassa tapauksessa oikeassa työympäristössä. Näissä tehtävissä niin työnantajalla kuin opettajallakin on merkittävä rooli tutoroinnissa ja ohjaamisessa. Opettajalla varsinkin silloin kun työ tehdään oppilaitoksen tiloissa, on hänellä oltava varsin hyvät lähtötiedot ja osaaminen asiaan, että voi ohjata oppilaan tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti