Johanneksen rauhallinen esiintymis- ja puhetyyli sai hienosti kuulijat mukaansa. Aiheen aktivointiosuus, jossa jokainen sai ensin miettiä hyvän ja toimivan työyhteisön perusteita ja sitten pareittain kirjattiin ne paperille. Tämän jälkeen porukalla annettiin ääniä parhaille asioille ja näin saatiin isomman ryhmän parhaat ajatukset esille. Esille tulleissa asioissa ei varmaan ollut yhtään väärää, mutta näin saatiin rajattua asioita.
Opetukset jatkuivat opettajan arjen haasteilla käytännön esimerkein ja pohdinnoin. Esimerkit olivat hyviä ja esiintyjien itsensä kokemia. Saatiin hyviä ideoita ja vertailua kuinka niitä oli käytännössä ratkottu vaihtelevalla menestyksellä.
Matka jatkui oppimistavoitteiden suunnitteluun ja tavoitteiden asettamiseen. Teeman pohdintaan valittiin opetustehtävissä olleista asiantuntija raati, joka pohti asiaa opettajien johdolla. Lopputuloksena oli hyvää ja syvällistä pohdintaa ja avainasiat kirjattiin fläppitaululle. Esitysmateriaalista sai vielä ennalta tehdyn koosteen asioista.
Ennen ruokataukoa Marjon ja Minnan esitys alkoi jumppatuokiolla ja kiire ruokailemaan unohtui. Aiheena oli erilaiset oppilaat. Saatiin mielenkiintoiset keskustelut masennuksen, paniikkihäiriön ja ADHD oppilaiden tunnistamisesta ja käsittelystä. Ongelmana näissä on terveydenhuollon salassapitomääräykset, mikäli oppilas ei itse tuo sairauttaan julki. Usein opettaja joutuu itse tunnistamaan ja arvailemaan asioita ja joskus menee metsään.
Lounaan jälkeen saatiin kuunnella ja katsella videon välityksellä opetusta. Erityisopetus aiheena käsitteli moniongelmaisia opetettavia ja oli hienosti myös henkilökohtaistettu ajattelemaan mitä tekisin itse samankaltaisessa tilanteessa eli miten sairaus vaikuttaisi omaan opintopolkuuni. Video-opetus live-kuulijoille oli varsin haasteellinen, kun opettaja ei tiedä etukäteen kaikkia resursseja ja niiden laatua. Opetus saatiin kuitenkin pakettiin ja jotain siitä tuntui jäävän myös matkaan.
Nuorisotakuu lähti videoalustuksella, jossa poliitikot lupasivat yhtä ja toista. Kokonaisuudessaan esitys kirvoitti hyviin pohdintoihin ja jonkinlaisena yhteenvetona on se, että paljon yritetään ja luodaan malleja, mutta käytännön toteutukset ontuvat. Opetuksena oli hyvä ja mukaansa tempaava. ehkä aihekin oli kiinnostava.
Sitten päästiin itse estradille aiheena opetuksen osoittaminen omalla alalla. Timon kanssa lähdettiin viemään opetusta näyttötutkinnon kautta, josta meillä oli kohtuulliset kokemukset. Opetukseen otettiin lyhyt mainosvideo ja itse asiaa lähdettiin viemään eteenpäin keskustellen ja haastaen kuulijoita myös keskusteluun. Keskustelua saatiinkin aikaiseksi, mutta pääosin muutaman kuulijan kanssa, joilla oli omakohtaisia kokemuksia ja valitettavasti kaikki eivät päässeet osallisiksi tai eivät rohjenneet heittäytyä.
Sitten päästiin kolmen energisen naisen opetukseen. Vaikka päivä oli jo pitkällä, niin aktivoiva opetus vei mukanaan. Kalvosulkeisosuudessa oli pecha kucha menetelmää hyödynnetty joka toi kalvoihin hieman eloa. Osallistavat keskustelut fläppien luona pitivät myös opiskelijat otteessa.
Toinen päivä lähti hienosti liikkeelle työssäoppimiseen tutustumisella. Omalla työpaikallani työssäoppijoita on kymmenkunta joka vuosi ja siten aihe oli varsin tuttu. Opetus osallisti kaikkia hyvin toimimaan ja paneutumaan eri toimijaosapuolen näkökulmasta aiheeseen. Miten opettaja, työpaikan ohjaaja ja oppilas näkee eri vaatimukset ja sisällöt asiaan.
Seuraavaksi saimme paneutua itse- ja vertaisarvioinnin etuihin ja mitä niillä voidaan saavuttaa ja mitä epäkohtia niissä voi olla. Ryhmä ja parityöt olivat hyviä ja Joonaksen filosofinen ja pohdiskeleva opetustapa sopi hyvin aiheeseen.
Lähipäivien viimeisenä esityksenä oli kansainvälisen aikuisopetuksen erityishaasteet ja tämä nähtiin AC:n välityksellä. Alkuun oli puuduttava 15 minuutin video ja sen jälkeen blogikirjoitukseen tutustuminen. Tämän parinkymmenen minuutin ponnistelun jälkeen pääsimme keskustelemaan koulutuksen haasteista, joita todettiin riittävän niin kielen kuin kulttuurierojenkin puolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti